Kaisa Kuurne

Kuuletko villinaisen kutsun?

Moni nainen on saavuttanut paljon, mutta tuntee sisäistä tyhjyyttä. Ympäröivä yhteiskunta tarjoaa menestymiseen maskuliinisia malleja, lineaarista etenemistä ja kunniaa. Nainen kykenee siinä missä mieskin, mutta kaipaa yhä kotiin. Yhä useampi kuulee kesyttämättömän kutsun ja lähtee naiseuden matkalle.

Samastuessaan sisäiseen maskuliiniseen, feminiininen jää keskenkasvuiseksi, kulttuurin ja yhteiskunnan kesyttämäksi. Vuosisatojen ajan feminiinistä voimaa on pelätty, tuhottu ja työnnetty syrjään. Villinaisen vaiston viisaus on painettu piiloon, mutta se on nousemassa pintaan, kun yhä useammat naiset kaipaavat kadotettua olemustaan.

Naisen matka kokonaiseksi alkaa viattomuuden menetyksestä ja ymmärtämättömistä kaupoista, joissa nainen on saadakseen hyväksyntä, rakkautta ja arvostusta luopunut jostain osasta itseään. Nuo kadotetut osaset huutavat tullakseen nähdyiksi. Ne kolottavat kehossa, kuiskivat unissa ja näyissä.

Maskuliinisen ajan ollessa lineaarista feminiininen aika seuraa luonnon syklejä, joissa on vuoroin aika kasvaa ja hiipua, syntyä ja kuolla. Kaiken aikaa jonkin aika on päättymässä ja jonkin alkamassa. Elämän syklisyydelle, synnyttämiselle ja syntymiselle antautuessa ei voi tietää, mitä syntymätön tuo tullessaan. Feminiininen voima on vastaanottamista, vaiston kuulemista, intuitiivista aistimista. Se on rohkeutta aloittaa tuntematon ja tanssia maailmankaikkeuden kanssa.

Clarissa Pinkola-Estes esitteli villinaisen arkkityypin 25 vuotta sitten kirjoitetussa best sellerissään Naiset jotka kulkevat susien kanssa (Basam Books, 2014). Villinainen on kesyttämätön sisäinen opas, joka jättää tutun ja turvallisen ympäristön taakse vaeltaessaan yhä syvemmälle maanalaisiin ja alitajuisiin oman itsen kerroksiin. Villinainen johtaa naisen pelottomasti yhä syvemmäs maanalaiseen maisemaan, halki sielun manalan kohti kadotettujen osien löytämistä ja kasvua.

Kiellettyjen puolten päästessä pintaan psyyken feminiininen eheytyy ja tietää vaistonvaraisesti, mille kulloinkin on aika. Kehon viisaus, villi vaisto ja intuitio heräävät. Matkalla saadut haavat kuljettavat auttajien luo, arpeutuvat ja liittävät naisen villiin sisarkuntaan, jossa lauletaan kuolemasta uusi elämä.

Elämä alkaa virrata vapaasti. On aika hoivata ja ravita, aika näyttää rajat ja hampaat, aika luoda ja vaeltaa, aika olla aloillaan ja odottaa, aika rakastaa ja rakastella. Kuuletko villinaisen kutsun? Mikä osa sinua odottaa pääsyä pintaan?

Lisää blogeja.

Sydänyhteyden äärellä

”Vain sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”- Antoine de...

Lisää kommentteja